Työterveyspsykologi Max Kuznetsov tukee asiakkaitaan arjen haasteissa, joista uupumus on yksi. Hän kehottaa tekemään eron työ- ja arkiuupumuksen välillä, sillä niihin on eri lääkkeet.
Miten haastatella psykologia, joka mielikuvan perusteella vain istuu hiljaa ja kuuntelee? Vaan ei tämä psykologi: Mehiläisen työterveyspsykologi Max Kuznetsov juttelee haastattelussa oikein mielellään ja avoimesti. Keskustelevaan, suorasukaiseen ja ratkaisuja hakevaan lähestymiseen saattaa perustua myös hänen otavalaisilta ja muilta asiakkailta saamansa hyvä palaute. Näin hän ainakin itse kysyttäessä arvelee.
Kuznetsov on viihtynyt Mehiläisessä jo yli seitsemän vuotta. Otavalaisten työterveystiimiin hän tuli syksyllä 2022. Mikä työssä viehättää?
”Tein valmistumisen jälkeen pari vuotta töitä kliinisen psykologian parissa, ja myöhemmin kertyi taustaa johdon konsultoinnissa. Työ liittyi esihenkilöiden ja johdon sparraukseen sekä avainhenkilöiden rekrytointiarvioihin Suomessa ja ulkomailla. Ja tässä nykyisessä tehtävässä yhdistyy tuo kaikki”, Kuznetsov sanoo.
”Kun jokin lamppu syttyy – se on tässä työssä se juttu.”
Tosiaan, vastaanoton lisäksi Kuznetsovin työhön kuuluu työryhmien, esihenkilöiden ja johdon sparrausta, keskusteluttamista ja tukemista. Aiheena voivat olla esimerkiksi työkyky, johtaminen, muutokset, kriisit ja muut poikkeustilanteet. Hän tukee esihenkilöitä myös yksittäisissä tilanteissa, vaikkapa jonkun henkilön työhön paluun suunnittelussa. Jonkin verran aikaa vievät myös lakisääteiset, vuosikellomaiset työt, kuten moniammatillisesti toteutettavat työpaikkaselvitykset.
”Parasta työssä on vaikuttavuus. Tässä työssä pystyy vaikuttamaan yksilön, tiimin tai jonkin muun johonkin vaiheeseen eli työllä on jokin seuraus. Parhaimmillaan voi muuttaa jonkun ajatusmaailmaa, hyvinvointia tai tekemisen tapaa. Kun tulee ymmärryksen hetkiä, kun jokin lamppu syttyy – se on se juttu.”
Työ- ja arkiuupumuksella on erilaiset taustat
Yksi usein toistuva, lamppujen sytyttelyä vaativa asia Kuznetsovin vastaanotolla on uupumus. Työuupumus, kuormittuminen – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Työterveyspsykologia miellyttää termin arkiuupumus yleistyminen.
”Työuupumus on ollut Suomessa käsitteenä aika hähmäinen, vaikka se on ollut käytössä jo pitkään. Lopultahan me puhumme työssä näkyvästä uupumuksesta, mutta sen alkuperä voi olla mikä vaan. Onko se työperäistä vai siviiliperäistä eli onko se työuupumusta vai arkiuupumusta?”
Tämän erottaminen on Kuznetsovin mukaan äärimmäisen kriittistä sen suhteen, mihin peiliin pitää katsoa. Pitääkö katsoa työnantajan peiliin: esimerkiksi mikä on työmäärä, työvastuu ja olevan ja tarvittavan osaamisen taso. Vai pitääkö katsoa omaan peiliin: mitä oma arki oikeasti on, mikä siinä kuormittaa.
Myös mukavat asiat voivat kuormittaa arkea
Kuznetsov toteaa, että arkiuupumisen taustalla nähdään helposti vain kielteiset tekijät, on sairastumisia, avioero tai jokin muu perhekriisi.
”Arki voi kuitenkin olla hektistä myös siksi, että tehdään kaikkea kivaa, mielenkiintoista ja hauskaa, mutta tehdäänkin liikaa. Tämä on osittain myös ikäsidonnaista, nuoret saattavat elää superaktiivista arkea, harrastaa, deittailla, matkustaa. Ja kun siirtyy opiskelusta työelämään, huomaa, että sekin kuluttaa paljon ja vie päivästä äkkiä kahdeksan, yhdeksän tuntia.”
Uupuminen ei silti ole vain nuorten ongelma. Lapsiperheessä tekemisen määrä on väkisinkin suuri, ja myöhemmällä iällä voi olla monenlaisia velvoitteita lapsenlapsista ja omista vanhemmista. Siihen kun lisää harrastukset ja sosiaalisen elämän päälle eikä mistään tingi, saattaa yhtäkkiä huomata olevansa aivan poikki.
”Yksi vitsaus on tunnollisuus, josta ennen puhuttiin hyveenä mutta jota nykyisin voi pitää pienenä riskinä. Tehdään työt tunnollisesti, tehtävät ovat ehkä liiankin aikataulussa ja on hierottu ja nysvätty. Sitten tullaan kotiin, siivotaan, lapset on vimpan päälle puettu, ruoat laitetaan omin käsin ettei vaan kokkikartanoa osteta, ja kun lapsikatras menee nukkumaan, plankataan ja silitetään ja sitten mietitään, että vitsi kun väsyttää.”
Lääkkeeksi Kuznetsov määrää rentoutumista ja palautumista. Juoksulenkki on kyllä hyväksi, mutta ei silloin, jos akku on jo muutenkin tyhjenemässä.
”Omaa kuormittumista on opittava säätelemään. Maataan sitten vaikka sohvalla, kunhan pudottaa kierroksia eikä ainoastaan kiihdytä ja tohella. Älykelloista ja vastaavista voi olla tässä suuri apu, jos niitä käyttää oikein – ettei siitäkin tule yhtä stressitekijää lisää, että tässäkin olen ihan paska.”
Hae tukea, jos mikään ei tunnu miltään
Milloin sitten pitäisi havahtua siihen, että nyt on jotain pielessä? Ja mitä asialle voi tehdä?
”Oleellinen juttu on se, kun asiat eivät enää tunnu hyviltä. Mukavatkin asiat menevät suorittamiseksi, on vain joukko aktiviteetteja, joita yrittää pitää kasassa. Silloin jotain pitää muuttaa – ei kaikkea yhtä aikaa vaan yhtä asiaa kerrallaan”, Kuznetsov korostaa.
Oma monitorointi ei aina toimi, ja siksi Kuznetsov kehottaa kuuntelemaan ystäviä, puolisoa, kollegoita. Jos joku kysyy: onko kaikki hyvin? kannattaa asiaa pysähtyä pohtimaan.
Tärkeää on keskustella jonkun kanssa. Työterveyspsykologi on ammattilaisena hyvä vaihtoehto, joka osaa nähdä tilanteen vakavuuden, auttaa tunnistamaan asioita ja oivalluttaa ratkaisuihin. Kynnys on hyvä pitää matalana.
”Kannattaa tulla heti, kun huomaa, että nyt eivät asiat ole hyvin. Ei tarvitse kärsiä ja hakea rajaa, että milloin olen riittävän väsynyt. Ihmisellä on sinnittelemisen jalo taito, mutta jos vaikka polvi oireilee, sitä on hyvä hoitaa ennen kuin se on sijoiltaan. Sama asia pätee mieleen.”
Maistuuko elämä puulta? Pohdi näitä:
- Onko elämäsi omien arvojesi näköistä?
- Tukevatko arkesi asiat aidosti elämäsi mielekkyyttä, hyvinvointiasi ja jaksamistasi?
- Onko arjessasi tasapaino: jotain mikä kuormittaa ja rasittaa ja vastapainona jotain, joka palauttaa ja rentouttaa?
- Mitä asioita pitäisi muuttaa, jotta tilanne paranisi?