20.5.2022

Anne-Maija Aalto: ”Kokeile uusia kirjallisuuden­lajeja”

Kirjailija Anne-Maija Aalto tuottaa eri-ikäisille suunnattua proosaa erilaisista teemoista ja toivoo lukijoiden tarttuvan monenlaiseen kirjallisuuteen.

Uudenlaisen kirjallisuuden löytäminen ei aina ole helppoa. Moni lukee paljon vaikkapa dekkareita ja tuntee toiset kirjallisuudenlajit itselleen vieraiksi. Omaa lukutottumustaan kannattaa kuitenkin laventaa.

”Lukemista harrastavilla on usein joku äänikirjapalvelu käytössä, ja palvelujen kautta on helppo kokeilla uusia kirjailijoita ja kirjallisuudenlajeja. Palvelut myös auttavat löytämään uusia lajikategorioita. Kannattaa etsiä erilaista luettavaa ja samalla haastaa itseään kokemaan uutta”, kirjailija Anne-Maija Aalto sanoo.

Turussa asuva Aalto (s. 1988) voitti lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian vuonna 2021 teoksellaan Mistä valo pääsee sisään. Se on itsenäinen jatko-osa kirjalle Korento, joka oli Topelius-palkintoehdokkaana. Hän ei kuitenkaan miellä itseään pelkästään nuortenkirjailijaksi.

”En aktiivisesti mieti kirjojeni kohderyhmää tai lajeja. Olen aina kirjoittanut myös aikuisille, ja turkulaisen Kaarna Kustannuksen kustantama uusin pienoisromaanini Lumen hiljaisuus on aikuistenromaani. Se on symbolisempi kuin muut romaanini ja sen tarina on kokeilevampi ja ylittää myös lajirajoja. Se käsittelee ulkopuolisuutta ja traumasta selviämistä.”

Aalto osallistui esikoisromaanillaan Syvään veteen Otavan nuortenromaanien kirjoituskilpailuun vuonna 2016.

Olin ensin huolissani, että kirja olisi nuorille liian synkkä.

”Kirjailijan työ on joskus yksinäistä, mutta enimmäkseen itsenäinen puurtaminen sopii minulle. Jos oma seura alkaa kyllästyttää, menen kirjastoon tai johonkin kivaan kahvilaan vähäksi aikaa kirjoittamaan. Se tuo mukavaa vaihtelua.”

”Halusin kokeilla nuorille kirjoittamista. Kun seuraava romaanini Korento oli valmis, mietin kenelle se kannattaisi suunnata. Kustannustoimittajani Katriina Kauppila koki, että Korento muistutti nuorten ihmisten kasvutarinana nuorten aikuisten kirjallisuutta, ja niin se ja sen jatko-osa markkinoitiin”, Aalto kertoo.

”Olin ensin huolissani, että kirja olisi nuorille liian synkkä. Siinä kuvataan myös seksuaalista hyväksikäyttöä, enkä halunnut traumatisoida nuorta lukijaa. En kuitenkaan muuttanut mitään nuorille lukijoille sopivaksi. Jatko-osaa kirjoittaessani minulla oli selvempi käsitys lukijoistani, jotka olivat jo lukeneet Korennon. Vaikka kirjoitan nuorille, en kuitenkaan selitä asioita liikaa auki, enkä opeta ketään.”

Viimeiset kymmenen vuotta on puhuttu omana kategorianaan nuorten aikuisten kirjoista eli englanniksi Young Adult eli YA-kirjallisuudesta.

”Yhdysvalloissa YA on todella suosittua. Lukijatutkimusten mukaan sitä lukevat sekä nuoret että aikuiset, ja tyypillinen lukija on noin 30-vuotias nainen. Luokitus viittaa ennemminkin tiettyihin teemoihin kuin ikäryhmään. YA-kirjat ovat usein kasvutarinoita, joissa on ajankohtaisia aiheita. Niissä pohditaan omaa paikkaa maailmassa. YA-kirjallisuuden olisi hyvä saada oma osastonsa kauppoihin ja kirjastoihin, jotta nuoret aikuiset todella löytäisivät sen. Nuorten aikuisten kirjallisuus on ennakkoluulotonta ja innostavaa”, Aalto sanoo.

Itseään kannattaa välillä tutkia ja haastaa lukijana. Millainen lukija olen? Voisinko kiinnostua jostain muusta genrestä?

Kohderyhmä vaikuttaa kirjan saamaan näkyvyyteen

Monet suomalaiset lasten- ja nuortenkirjailijat ovat koettaneet nostattaa keskustelua sosiaalisessa mediassa ”lanu”-kirjallisuuden asemasta ja näkyvyydestä. He ovat tuoneet esiin, että nuortenromaaneja arvostellaan ja esitellään mediassa todella vähän, eikä kirjakaupoista aina löydä edes uutuuskirjoja.

Aaltokin ihmettelee, että ei ole saanut tilaa Turun Kirjamessuilla esitellä teoksiaan, vaikka hän on turkulainen kirjailija. Helsingin kirjamessuilla viime syksynä aikaa onneksi annettiin.

”Jostain syystä lanu-kirjallisuutta pidetään ilmeisesti laadultaan heikompana kuin aikuisten kirjallisuutta, vaikka aivan yhtä tosissaan kirjailijat kirjoittavat kaikille kohderyhmille. Kirjalliset keinot nousevat tarinasta ja sen lähtökohdista, ja jotkut teokseni sopivat myös nuorille lukijoille. Nuortenkirjallisuus käsittelee hyvin monenlaisia teemoja ja aihepiirejä kaunokirjallisesti korkeatasoisesti.”  

Marginaalissa on myös mukavasti vipinää, mistä esimerkkinä toukokuun alussa järjestetetyt LANU!-festivaalit, jotka mainostavat olevansa ”lasten, nuorten ja nuorten aikuisten kirjallisuusfestivaali”. Se hakee nuortenkirjoille monenlaisia lukijoita.

”Haluan uskoa, että jonkinlainen mullistus on käynnistynyt Suomessa, ja nuortenkirjallisuus tulee saamaan lisää näkyvyyttä. Onneksi meillä on innostuneiden nuortenkirjailijoiden verkostossa äänitorvia, jotka puhuvat näkyvyyden puutteesta ja lanun roolista.

Esimerkiksi Magdalena Hain kolumnit ja Sini Helmisen Instagram-tili tuovat esiin kotimaista nuortenkirjallisuutta ja sen roolia. Kaikki tämä saa aikaan innostavaa ”pöhinää”, Aalto kertoo.

”Itse en ole julkisesti ottanut kantaa nuorisokirjallisuuden arvostuksen lisäämisen puolesta, mutta tapani kirjoittaa monelle eri kohderyhmälle sopivaa kirjallisuutta toivottavasti tuo lisää lukijoita nuortenkirjoillekin.”

Uusien ovien takana on tarinoita, jotka voivat koukuttaa, kunhan ne uskaltaa avata.

Finlandia-palkinto toi huomiota

Kirjallisuuspalkinnot ja niiden ehdokkuudet ovat olleet tärkeitä Aallon uralla. Finlandia-palkinto auttoi lukijoita löytämään Mistä valo pääsee sisään -romaanin, joka jatkaa Korennon aloittamaa tarinaa.

Romaani sijoittuu tulevaisuuden Japaniin, josta suuri osa on tulvaveden alla. Siellä valitsee totalitaarinen järjestelmä, ja ihmiset on luokiteltu hierarkkisesti ylempiin ja alempiin. Ihmistutkimuslaitoksessa koehenkilöiltä pyyhitään muisti, jolloin heidän identiteettinsä katoaa.

Romaanin voisi asettaa moneen eri genreen, kuten tieteis- tai dystopiakirjallisuuden kategoriaan. Sen päähenkilöt ovat nuoria aikuisia ja sen teemat ovat yleisinhimillisiä.    

”Kirjakaupoissa kirjani ovat yleensä nuortenkirjojen osastolla, joka on usein kaupan perimmäisessä nurkassa. Finlandian myötä ne olivat esillä myös aikuisten kirjallisuuden puolella, ja kiinnostus on kaikkiaan ollut ihan toista luokkaa kuin ennen palkintoa. Korennosta en antanut esimerkiksi yhtään haastattelua. Toivoisin, että kirjani olisivat esillä useammalla osastolla erilaisten lukijoiden löydettävänä”, Aalto toteaa.

Vaikka Mistä valo pääsee sisään -romaanissa on tieteiskirjallisuuden piirteitä, Aalto ei itse ole lukenut paljon scifiä.

”Olin tosi otettu, että romaanini oli ehdolla Tähtivaeltaja-palkinnon saajaksi. Toivon, että scifin ystävät löysivät ehdokkuuden myötä kirjani. En tunne scifiä hyvin, enkä tietoisesti lähtenyt kirjoittamaan sen lajityypin kirjallisuutta. Ehkä romaanini on monelle hyvä ensimmäinen askel tuohon genreen.”

Aalto kirjoittaa nyt apurahojen turvin trilogialle päätösosaa täysipäiväisenä kirjailijana. Romaani julkaistaan todennäköisesti vuoden päästä. Hän saa palautetta kirjoistaan sosiaalisen median välityksellä.

”Olen saanut palautetta hyvin eri-ikäisiltä lukijoilta, ja erityisesti nuorten ajatuksia on ihana kuulla. He ovat niin fiksuja ja tarkkoja lukijoita. Some tarjoaa myös nuortenkirjoille hyvin näkyvyyttä, kun perinteisessä mediassa se jää varjoon. Esimerkiksi Instagramin hakusana #kirjagram tuo esiin kirjoja, jotka eivät muualla saa näkyvyyttä”, Aalto sanoo.

Lisää LANU!-festivaaleista: https://www.lanufestarit.fi/