Suomen Kuvalehden uusi päätoimittaja esitti toimitukseen tutustuessaan jokaiselle työntekijälle kolme kysymystä. Nyt on Kalliokosken vuoro vastata Otavalaisen kysymyksiin.
Triplan käytävillä on hiljaistakin hiljaisempaa 17. syyskuuta. Aila-myrsky ujeltaa ikkunoiden takana, mutta myräkästä huolimatta SK:n uusi päätoimittaja Matti Kalliokoski on Pasilan toimistolla. Suuri osa toimituksesta on etänä, ja SK:n omaan WhatsApp-ryhmään satelee viestejä.
”Tänään moni on kertonut omia myrskyhavaintojaan hyvin itseironisessa hengessä, kuten ’keltaisten lehtien’ putoamisesta”, Kalliokoski kertoo.
Päätoimittaja uskoo, että tämänkaltainen viestittely on ollut tärkeää yhteisöllisyyden kasvattajana ja osittain korvannut sitä, ettei toimitus ole fyysisesti samassa paikassa. Elokuussa aloittanut Kalliokoski pyrki tulemaan työnsä alussa mahdollisimman paljon paikan päälle Triplaan.
”Tänne oli mukava tulla töihin. Kollegani ovat erittäin osaavia ja toimitus on hyvin itseohjautuva.”
Ensimmäisten työviikkojensa aikana Kalliokoski halusi käydä tunnin tutustumiskeskustelun jokaisen toimituksen jäsenen kanssa.
”Minulla oli kolme kysymystä, joista ensimmäisenä: miten sinusta tuli sinä? Kolme ohjaavaa kysymystä, joihin sai vastata vapaamuotoisesti, ja joihin tuli hyvin erilaisia vastauksia”, Kalliokoski kertoo.
Samaa metodia Kalliokoski on käyttänyt aina aloittaessaan uudessa tehtävässä. Viime keväänä, kun korona ajoi toimitukset koteihinsa, Kalliokoski oli vielä Hesarin pääkirjoitustoimituksen esimies. Silloin hän teki alaisilleen soittokierroksen päivän juoksevista asioista.
”Kun tämä erikoinen aika alkoi, ymmärsin, että jaksaminen on nyt se pullonkaula. Siksi soitin päivittäin jokaiselle henkilökohtaisesti.”
Yhteiskunnallisesti relevantti, laadukas ja palkitseva
Kalliokoski kuvaa SK:ta instituutioksi ja kiteyttää sen olemuksen kolmeen sanaan.
”Suomen Kuvalehti on yhteiskunnallisesti relevantti, laadukas ja palkitseva. Mielikuva on syntynyt pitkän työn tuloksena, ja näin haluan jatkossakin kuvata työtämme.”
SK:n ohella Kalliokoskesta tuli sekä Kanavan että Parnasson vastaava päätoimittaja. Hän kuvaa niitä SK:n sukulaissieluiksi.
”Ihmiset kaipaavat ajan kanssa tehtyjä sisältöjä. Kanava ja Parnasso ovat niin huolella tehtyjä, että niihin suhtaudutaan kuin kirjoihin: suuri osa tilaajista lukee ne kannesta kanteen.”
Uutena päätoimittajana hän uskoo tuovansa näkemyksellisyyttä eritoten eri osien jäsentämiseen ja hyödyntämiseen.
”Suomen Kuvalehti toimii paperilla ja diginä. Minun tehtävänäni on jäsentää, miten eri osat liittyvät toisiinsa: millä toimituksen tekemällä työllä tutustutetaan aivan uusia ihmisiä Suomen Kuvalehteen, kun toisessa päässä pidetään olemassa olevat tilaajat tyytyväisinä, ja siinä välissä, millaisella journalistisella työllä saadaan ihmisistä tehtyä tilaajia.”
Kilpailu ihmisten ajasta on rajua. Toisaalta SK on lukijoilleen hyvin tärkeä.
”Lukijoiden keskuudessa mielipiteiden kirjo on laaja, mutta laadun vaihtelua ei sisällöissämme sallita. Esimerkiksi poikkeusajat eivät ole näkyneet lukijoillemme laadusta tinkimisenä. Pikemminkin ehkä uutisvoittoina. Suomen Kuvalehti on pystynyt tekemään hyviä avauksia.”
Poikkeusajat eivät ole näkyneet lukijoillemme laadusta tinkimisenä.
Kalliokoski on aiemmin työskennellyt myös Ilkan päätoimittajana, Ulkopoliittisessa instituutissa, Nokialla ja tasavallan presidentin kansliassa. Ensimmäistä kertaa elämässään hän totuttelee nyt viikkolehden sykliin ja rutiineihin.
”Olen oppinut, missä kohtaa pitää miettiä lehden kokonaisuutta ja missä omaa kirjoittamista, miten ihmisillä on kiire eri kohdissa viikkoa, eli milloin asioita kannattaa ottaa esille ja milloin antaa työrauha.”
Päätoimittaja huomaa eron aikaan, jolloin hän työskenteli pörssiyhtiössä.
”Töitä tehdään täälläkin kovaa, mutta jokin ylimääräinen hermostuminen puuttuu.”
Kannattaa antaa vauhtia toiselle
Kalliokoski on kotoisin pienestä Halsuan kunnasta Keski-Pohjanmaalta. Hän eli lapsuutensa kolmen sukupolven talossa, jossa luettiin paljon − tietenkin myös Suomen Kuvalehtiä.
”Olin maalaispoika, mutten kauhean kätevä käsistäni. Olin kiinnostunut asioista, luin ja kuuntelin vanhempien ihmisten puheita esimerkiksi sortovuosista. Ei ehkä tyypillisin 70-luvun lapsen kasvuympäristö.”
Suvussa ja kotiseudulla, kahden kielialueen rajalla, oli paljon musiikki-ihmisiä ja opettajia. Musiikki ja historia ovat edelleen Kalliokoskelle rakkaita harrastuksia, mutta tällä hetkellä lasten harrastukset ajavat omien edelle.
Koronakeväänä, vielä Hesarissa ollessaan, keskelle päivää osui ajoittain esimieskokouksia, jotka vaativat enimmäkseen kuuntelua. Silloin Kalliokoski laittoi luurit korville, kännykän taskuun ja kiikarit kaulaan kotonaan Lauttasaaressa.
”Lähdin rannalle kävelemään ja opin tunnistamaan kevään aikana 15 eri vesilintua.”
Palataanpa otsikon kysymykseen, eli miten sinusta tuli sinä?
”Minulla on jo varsin nuoresta pitäen ollut kaksi kaistaa. Olen tehnyt toisaalta toimittajan töitä ja opintoja mutta myös muita töitä ja opintoja. Tämän kaksijakoisuuden myötä tuppaan ymmärtämään monta näkökulmaa asioille. Nuorempana olin ehdottomampi. Nykyään en ole jyrkkien mielipiteiden edustaja, vaan ajattelen, että voihan sen asian noinkin nähdä.”
”Nuorempana olin ehdottomampi. Nykyään en ole jyrkkien mielipiteiden edustaja.”
Kalliokoskella on taustaa myös kriisinhallintajärjestö CMI:stä, ja kaikin tavoin diplomaattiselta hän vaikuttaakin. Päätoimittajana hän sanoo olevansa herkkä heittämään ideoita − ja olevansa tyytyväinen, kun joku heittää sen pohjalta vielä parempia.
”Johtamistapaani kuuluu, että tykkään käveleskellä ja jutella. Minulla ei ole painitaustaa, mutta olen ymmärtänyt, että siinä kannattaa jatkaa toisen liikettä. Samalla tavalla jutellessa ja ideoidessa toisen kanssa kannattaa antaa vauhtia toiselle.”
Lopuksi Otavalainen kysyi päätoimittajalta, mitä seuraavat sanat tuovat hänen mieleensä:
- Oiva. Tiedän, mitä tällä Otavalaisen tapauksessa haetaan, mutta minulle tulevat ensimmäisenä mieleen Oiva-nimisen puusepän työt lapsuudenkodissa.
- Otavamedia. Vieraille annettava muovipussillinen lehtiä. Se on monelle ilo ja hämmästys.
- Halsua. Kotipaikka ja niin pieni paikka, että kaikki, jotka siellä asuvat, nostavat sen kyllä esiin.
- Toimittajien sidonnaisuudet. Taito käyttää peiliä. Asia, joka on ensimmäisenä syytä itse tunnistaa.
- Yt:t. Kaikille kuormittava prosessi. Itselläni periaate, että perustuu yhteistoimintasanaan.
- Ville Pernaa. Villen sukujuuret tulevat myös Halsualta. Edeltäjä, jonka työnjälkeä arvostan.
- Vapaus. Sisäänkirjoitettu journalismiin. Historianharrastajana ajattelen, että suomalaisten pitäisi brändätä se omiin nimiinsä.
- Yhteisöllisyys. Työmme perustuu sille. On työyhteisöjä, joissa työkaverit ovat kilpailijoita, mutta meillä toimituksessa kaikki muutkin saavat nauttia kollegan onnistumisesta.