Myyntilistoille ponkaisee usein kirjoja, joita luonnehditaan viihdekirjallisuudeksi. Niitä yhdistävät ihmissuhteet, vetävä juonenkuljetus ja huumori.
Laura Mannisen kesäkuussa ilmestyvä toinen romaani Sitten tapasin pehmeän miehen (Otava) tarjoilee samankaltaisia aineksia. Siinä seurataan helsinkiläisen Marjaanan ihmissuhdehistoriaa, joka kulkee 90-luvulta näihin päiviin ja hykerryttävästä miesseikkailusta toiseen. Pehmeän miehen ohella vastaan tulee muun muassa kalastava, urheileva ja kompostoiva mies.
Manninen itse kaihtaa genremääritelmiä eikä ole ajatellut romaaniaan viihdekirjana, vaikka päätyikin käsittelemään aiheitaan huumorin ja viihdyttävän juonen kautta.
”Romaanin taustalla olivat pohdinnat siitä, miten vaikeaa parisuhteessa on määritellä oikeaa ja väärää. Toki sellaisia asioita löytyy, esimerkiksi väkivalta, mutta useimmiten kolikolla on kaksi puolta.
Romaanin taustalla olivat pohdinnat siitä, miten vaikeaa parisuhteessa on määritellä oikeaa ja väärää.
”Päähenkilö Marjaana tuntuu hakkaavaan päätään seinään suhteesta toiseen, vaikka haluaisi ottaa opikseen”, Laura Manninen kertoo.
Romaanihenkilöille omia piirteitä
Usein Marjaanan suhteet väljähtyvät, kun mies alkaa uppoutua täysin vain omiin harrastuksiinsa. ”Kirjan miehissä on runsaasti myös omia piirteitäni. Olen muun muassa harjoitellut omistautuneesti maratonjuoksua. Silloin muut nauttivat kesästä ja minä koin olevani ilonpilaaja ikuisine pitkine lenkkeineni ja terveysruokineni. Minulla on myös ympäristöjärjestötaustaa ja nuorempana suhtauduin kompostoivan miehen tavoin erittäin mustavalkoisesti yksilön kulutusvalintoihin.”
Uskon, että kaikki sukupuolesta riippumatta voivat omistautua asioilleen haitallisuuteen asti.
Kirjasta tunnistaa myös feministisen näkökulman, minkä Laura ehdottomasti allekirjoittaa. ”Uskon, että kaikki sukupuolesta riippumatta voivat omistautua asioilleen haitallisuuteen asti. Mutta ehkä meidät yhä kasvatetaan niin, että tyttöoletuilta odotetaan enemmän muiden huomioimista ja poikaoletettuja kehutaan enemmän itsensä toteuttamisesta.”
Ajankuvaa ysäriltä
Romaani piirtää tunnistettavaa ajankuvaa 90-luvulta näihin päiviin. Kuvaukset sukupolvikokemuksiksi nousseista elokuvista ja bändeistä maustavat kerrontaa viehättävällä nostalgialla. Laura kertoo myös halunneensa kirjoittaa naispuolisen henkilöhahmon, joka käy aktiivisesti keikoilla olematta kuitenkaan bändäri.
Naisen vartaloon on liittynyt kautta aikojen runsaasti häpeää, joka on onneksi hälvenemässä. Sekin on minulle yksi kirjan tärkeistä teemoista
Tarinan aikajänteellä Laura halusi toisaalta tuoda esiin asenteissa tapahtuneita muutoksia: ”Halusin tuoda esille etenkin muutoksen suhtautumisessa fyysiseen koskemattomuuteen. Olen ollut mukana muun muassa Suostumus2018-kampanjassa, joka tavoittelee raiskauksen määritelmän muuttamista lainsäädännössä suostumusperusteiseksi. Siihen liittyvää pohdintaa on mukana jonkin verran. Naisen vartaloon on liittynyt kautta aikojen runsaasti häpeää, joka on onneksi hälvenemässä. Sekin on minulle yksi kirjan tärkeistä teemoista.”
Huumori kasvaa tarinan myötä
Romaanin riemastuttava huumori syntyi Lauran mukaan osin suunnitellusti, osin sattumalta. ”Toisinaan teksti vie omaan suuntaansa ja huumori yllättää minutkin. Näin kävi esimerkiksi Marjaanan äidin marsujen kanssa. Ne lähtivät kehittymään vahingossa ja huumori kasvoi vähitellen.”
Kirjassa Marjaanan äiti hurahtaa hoivaamaan kasvavaa marsulaumaa, jota hän alkaa kohdella aina vain ihmismäisemmin.
”Kirjan huumoria säädeltiin yhdessä loistavan kustannustoimittajani Salla Pullin kanssa. Mietimme etenkin sitä, naurammeko Marjaanan kanssa vai Marjaanalle.”
Otavalla lämmin tunnelma
Laura on ollut erittäin tyytyväinen paitsi kustannustoimittajaansa Sallaan myös Otavaan kokonaisuudessaan. Hänen esikoisensa julkaisi WSOY, toinen romaani on ensimmäinen Otavalta.
Olen tuntenut itseni tervetulleeksi taloon.
”Vaikka talo on suuri, tunnelma on kodikas ja lämmin. Olen tuntenut itseni tervetulleeksi. Arvostan myös kovasti toimitusjohtaja Pasi Vainion tapaa viestiä kirjailijoille korona-aikaan. Se tietysti kismittää, etten ole päässyt tutustumaan Otavan legendaarisiin juhliin epidemian takia!”