Suomen Kuvalehdessä on syyskuusta lähtien ollut kolme maahanmuuttajataustaista työharjoittelijaa. Nadiia, Aleksandr ja Sercan ovat ammattitoimittajia, jotka haluavat työllistyä journalisteina Suomessa. Ei-suomenkielisiä toimittajia ehdottomasti myös tarvitaan, sanoo päätoimittaja Matti Kalliokoski.
”Se ei ole hyvä, että vain suomalaiset toimittajat kirjoittavat maahanmuutosta. Me maahanmuuttajat voimme tuoda toimituksiin kontakteja, taustatietoja ja teemoja, jotka kiinnostavat myös maahanmuuttajayleisöä.”
Näin sanoo ukrainalainen Nadiia Fedorova. Hän on työskennellyt journalistina yli vuosikymmenen – ensin kirjoittavana toimittajana sosiaalipoliittisessa viikkolehdessä, sitten freelance-valokuvaajana ja kuvatoimittajana ukrainalaisissa medioissa.
Nyt Nadiia on työharjoittelussa Suomen Kuvalehdessä.
Hän on muun muassa toiminut avustajana jutussa, joka käsitteli venäläiskoulujen uuden opetusohjelman sisältämää propagandaa, ja kirjoittanut siitä, millaisia kokemuksia ukrainalaisvanhemmilla on suomalaisesta koulujärjestelmästä.
”Työ on Suomessa samanlaista, mutta työkulttuuri on erilainen.”
Harjoittelu on osa Haaga-Helia ammattikorkeakoulun luotsaamaa maahanmuuttajataustaisten toimittajien koulutusohjelmaa. Sen tavoitteena on yhtäältä tuoda ei-suomenkieliset henkilöt osaksi julkista keskustelua, toisaalta kehittää monikielisten toimitustiimien mallia suomalaismediaan. Harjoittelun rahoitus tulee Sitran Digitaalinen valta ja demokratia -projektista.
Nadiian lisäksi Suomen Kuvalehdessä ovat harjoittelussa venäläistaustainen toimittaja Alexandr Trifonof ja Turkista Suomeen muuttanut valokuvaaja Sercan Alkan. Kaikki kolme ovat kokeneita journalisteja, jotka haluavat työllistyä alalla Suomessa.
”Journalistina se on tosi vaikeaa. Kieliongelma on yksi syy, toinen on se, että ei ole tarpeeksi suomalaisia verkostoja”, Nadiia sanoo.
Monikulttuurinen työyhteisö paljastaa näkökulmaeroja ja oletuksia
Harjoitteluohjelma on lyhyessä ajassa osoittanut, että toimitusten monimuotoisuutta tulee vahvistaa.
”Toimituksessa jokainen on tullut tiedostaneeksi, miten yhdestä suunnasta asioita luontaisesti katsoo. Joitain asioita ei myöskään ole sanottu ääneen, koska niitä on pidetty jaettuna tietona. Nyt monia näkemyksiä on jouduttu täsmentämään”, sanoo Suomen Kuvalehden päätoimittaja Matti Kalliokoski.
Suomen Kuvalehteen on aikaisemminkin tullut harjoitteluhakemuksia yksittäisiltä ei-suomenkielisiltä toimittajilta. Näitä ei ole pystytty toteuttamaan, sillä työhön ei ole pystytty antamaan riittävää ohjausta, Matti kertoo.
Harjoitteluohjelma on lyhyessä ajassa osoittanut, että toimitusten monimuotoisuutta tulee vahvistaa.
Haaga-Helia ammattikorkeakoulun kanssa yhteistyöhön on löytynyt toimiva malli. Harjoittelu toteutetaan sykleissä niin, että harjoittelijat ovat kolme viikkoa kerrallaan toimituksessa, sitten kolme viikkoa Haaga-Helian harjoitustoimituksessa. Näin oppilaitos osallistuu koulutettavien ohjaukseen.
Harjoittelun käytännön järjestelyistä toimituksessa vastaa toimituspäällikkö Vappu Kaarenoja. Hänen mukaansa erityistä järjesteltävää ei ole paljoa ollut.
Työ harjoittelijoiden kanssa etenee samaan tapaan kuin lehden muidenkin toimittajien ja avustajien kanssa, Kaarenoja sanoo. Juttuideoita kommentoidaan, tekstejä editoidaan. Koulutettavat työskentelevät yksittäisissä juttuprosesseissa niistä vastaavien tuottajien kanssa.
”Harjoittelijamme ovat kokeneita ammattilaisia, ja näkemys journalismista, sen tavoitteista ja toimintatavoista on meillä kaikilla yhteinen”, sanoo Matti.
Työn perusperiaatteet ovat universaaleja
Myös se on toimituksen työn kannalta merkittävää, että koulutettavat puhuvat sujuvaa suomea.
Suomen Kuvalehdessä esimerkiksi toimituskokoukset pidetään lähtökohtaisesti suomeksi. Englantiin voidaan tarvittaessa vaihtaa silloin, kun keskustellaan jutusta, jota harjoittelija itse parhaillaan työstää, Matti kertoo.
Näin Nadiiakin kirjoittaa juttunsa suomeksi. Hän on asunut Suomessa 2,5 vuotta.
”Totta puhuen kirjoitan kyllä ensin englanniksi ja käännän siitä suomen kielelle. Editoija katsoo tekstin ja korjaa ja muokkaa sitä sitten”, Nadiia sanoo.
Työskentely Suomen Kuvalehdessä on ollut aika lailla samanlaista kuin journalistin työ ukrainalaisissakin toimituksissa, Nadiia sanoo. Ainoa merkittävä ero on hänen mukaansa työajoissa.
”Ukrainassa journalistit tekevät töitä iltaisin ja viikonloppuisin. Minäkin sain paljon puhelinsoittoja, sähköposteja ja viestejä vapaa-ajalla. Täällä työkulttuuri on erilainen, eikä ylitöitä paljon tehdä.”
Harjoittelu päättyy helmikuussa. Sen myötä loppuu myös Haaga-Helian koulutusohjelma.
”Toivottavasti saan tulevaisuudessa mahdollisuuden työskennellä Suomessa freelancerina”, Nadiia sanoo.
