Kysyimme marraskuussa Otavalaisen lukijoilta, mitkä ovat olleet ikimuistoisimmat Otavan juhlat. Virittäydy juhlatunnelmaan kotonasi tai missä oletkin ja lähde mukaamme nostalgisoimaan!
Kyselyn vastauksissa eniten toistuivat viime vuosien tuoreimmat juhlat. Useassa vastauksessa mainittiin erikseen vuoden 2019 joulujuhla Kattilahallissa.
”Otavan juhlista erityisesti on jäänyt mieleen viime vuoden eli 2019 konsernin joulujuhla. Tapahtuma erottui hienosti muista vuosista omaperäisyydellään. Sirkusesityksiä oli mukava katsella, kollegoiden kanssa mukava seurustella sekä ennen kaikkea hienointa oli tutustua uusiin kasvoihin, joiden nimen oli saattanut aiemmin vain kuulla. Kattilahallin puitteet olivat myös hienot. Tanssiminen nosti hymyn pintaan. :)”
”Konsernin joulujuhla 2019 on jäänyt mieleen. Hieman uudenaikaisempi konsepti, hienot puitteet, ohjelma, yhteinen jatkopaikka ja muut mietityt järjestelyt tekivät juhlasta erityisen hyvän.”
Pari vastaajaa muisteli myös ensimmäisiä juhliaan pitkän ajan takaa.
”Mieleenpainuvimmat Otava-juhlani olivat yli kymmenen vuotta sitten. Olin juuri kirjoittanut työsopimukseni, ja sain kutsun Otavan toimitusjohtajan kartanolle firman kesäbileisiin. En tuntenut porukasta kuin pari ihmistä. Olin pukeutunut hohtavan valkoisiin kesätamineisiin, kun muilla oli normityövaatteet. Käyskentelimme upealla kartanolla, ihastelimme isännän Alfa Romeoita, söimme ja joimme hyvin. Ihmiset olivat todella mukavia ja ystävällisiä. Mietin, että tällaista meininkiä tämä on varmaan jatkossakin. Olen tullut omieni joukkoon, täältä en lähde.”
”On vaikea nimetä yhtä ainoaa mieleen jäänyttä juhlaa, joten päätin pohtia, millaisia puolia Otavan juhlista kaipaan nyt, kun emme voi kohdata ”livenä” konsernin pikkujouluissa tai Otavan takkatuli-illassa. Ihan ensimmäiset Otava-konsernin juhlani olivat pikkujoulut Kansallisoopperassa vuonna 2000. Oli ihanaa pukeutua ja laittautua hienosti. Vielä monta vuotta sen jälkeen pikkujoulua vietettiin aina joko oopperasta tai baletista nauttien, ja mieltä lämmitti myös vanhojen työkavereiden tapaaminen iltaeleganssissaan. — Olin niiden joukossa, jotka aika pian ruokailun jälkeen lähtivät kotiin – olihan seuraavana aamuna taas työpäivä edessä.
Konsernin yhteiset juhlat ovat muuttuneet konsernin kasvaessa, mutta hohdokkaimpina muistan juuri nämä arjen yläpuolelle kohottavat illat Oopperatalossa. Otavan omissa juhlissa eli syyskauden avaavissa pihajuhlissa ja joulun alla vietettävässä ns. takkatuli-illassa olen ollut mukana yhteensä kymmeniä kertoja. Monet ensikertalaiset vieraat ovat saapuessaan ihmetelleet, mitä illan ohjelmassa oikein on, koska kutsu on ollut niin niukkasanainen. Mutta toisin kuin oopperassa, mitään varsinaista ohjelmaa ei yleensä ole ollut. Juhla on syntynyt tarjoiluista ja juhla-asuisten (!) ihmisten kohtaamisista. Ja juhlamieli on lähes poikkeuksetta syttynyt ihmisten seurassa, vaikka alun perin olisin siirtynyt työn äärestä juhlatiloihin vähän velvollisuudentuntoisestikin. Nyt tuntuu haikealta ajatella, kuinka monenlaisia keskusteluja noissa ulkoisilta puitteiltaan samankaltaisissa juhlissa on käyty, nauraen ja joskus liikuttuenkin. Olen aina pyrkinyt esittelemään ihmisiä toisilleen, ja eri alojen edustajien välillä on syntynyt yllättävänkin hienoja kohtaamisia.
Vasta nyt muistelun aloitettuani oivalsin, että kaikkein syvimmälle sydämeeni ovat kuitenkin piirtyneet Otavan lasten joulujuhlat, koska ne liittyvät niin kiinteästi myös oman perheeni historiaan. Tyttäreni ollessa pieni Otavalaiset ry:n järjestämää lasten joulujuhlaa vietettiin vielä Otavan vanhassa ruokalassa kolmannessa kerroksessa, sillä pelkästään kustantamosta tuleva väki jälkikasvuineen tai lainalapsineen mahtui sinne hyvin. Paikalla oli aina joku tarkoin mietitty ja taidokas ammattilaisryhmä esiintymässä, joulupukki vieraili ja jakoi kaikille lapsille paketit, ja lopuksi nautittiin glögiä/pillimehua ja joulupipareita. Tyttäreni taisi olla noissa juhlissa ensimmäistä kertaa 2-vuotiaana – päiväunet jäivät silloin poikkeuksellisesti väliin – mutta hänen ollessaan iältään muistaakseni noin 10-vuotias tai vähän ylikin jouduin ainakin kerran oikein maanittelemaan häntä mukaan. Itse en olisi malttanut luopua lämminhenkisestä ja kodikkaasta perinteestä. Mutta onneksi on muistoja!”
Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille! Suomalaisen Kirjakaupan lahjakortit on arvottu ja lähetetty voittajille.