4 x 3 kysymystä konsernin sometähdille

Suomen Kuvalehden tuottaja Salla Vuorikoskea seuraa Twitterissä lähes 50 000 ihmistä ja hänen twiiteistään on jopa tehty valtakunnallisia uutisia. Mutta miten @svuorikoski-tilistä tuli ilmiö ja kuinka paljon työtä on kulunut lähes 60 000 twiitin kirjoittamiseen? 

1. Miksi sometat ja milloin aloitit sen? 

Puoliso kannusti Twitterin käyttöön, koska ”se sopisi sulle tosi hyvin”. Kun olin perhevapailla vuonna 2012, tartuin asiaan. Hän olikin oikeassa: Twitterin nopea ja lyhyt ilmaisu sopii omaan, ajoin vähän hektiseen luonteeseeni. Tykkään reagoida nopeasti ja asioiden tiivistäminen rajoitettuun merkkimäärään sopii vanhan uutistoimittajan sielulleni.  

Sometan eri syistä: haluan pysyä asioista perillä, löytää ja kehittää juttuaiheita, lisätä SK-juttujen tavoittavuutta, käynnistää keskusteluja, ylipäätään sanailla ihmisten kanssa. Twitterissä on myös paljon huumoria. Ehkä 50 prosenttia työtä, 50 prosenttia omaa huvia, jos noita nyt ylipäätään pystyy toisistaan erottamaan.  

2. Mitä vinkkejä haluaisit antaa kollegoille yleisön hankkimiseen? 

Jos haluaa laajentaa somensa tavoittavuutta, siihen täytyy käyttää aikaa. Suosittelen keskustelemaan aktiivisesti. Jos joku kysyy, vastaa ja jatka keskustelua. Kommentoi muiden päivityksiä. Itse en ole ajatellut tätä asiaa niin taktisesti, seuraajien määrä on vain kasvanut ajan kanssa.   

3. Hienoin asia, jonka olet Twitterillä saavuttanut? 

Yleisesti hienointa on ollut erilaisiin ihmisiin tutustuminen ja ammatillisesti erityisesti lähdeverkostojen kasvattaminen sekä juttuaiheiden löytäminen. Saan yksityisviestillä juttuvinkkejä ja aika moni puhelu nykyään alkaa sanoilla ”huomasin Twitteristä, että olet kiinnostunut juttuvinkeistä…”. Joistain twiiteistäni on tehty juttujakin ja noteerattu niitä jutuissa, tämä ehkä hauskimmasta päästä: https://yle.fi/uutiset/3-9102048 

Tweets by svuorikoski

Kustannusosakeyhtiö Otavan toimitusjohtaja Pasi Vainion henkilökohtainen Facebook-tili toimii positiivisten uutisten sanansaattajana kirjailijoiden ja kustantamon välillä. Pasi Vainion lähes 1300 kaveria tuntevat hänet erityisesti ympärivuotisena joulumielen luojana. Joulun odotus huipentuu joulukalenteriin, jossa Vainio kuvailee sanallisesti jokaisen joulukalenterin luukun sisällön. 

1. Miksi Facebook? 

Aloitin Facebookissa vuonna 2007, koska muutkin olivat siellä. Käytän Facebookia yhteyden ja yhteisöllisyyden ylläpitämiseen Otavan sidosryhmien kanssa, jotka normaalistikin ovat fyysisesti erillään. Facebook-tilini toimii positiivisena hengenluojana. Kukaan ei tule huutamaan negatiivisia asioita seinälleni, koska en ota kantaa siellä mihinkään.  

2. Miksi joulu? 

Oikeasti en ole niin jouluihminen kuin somessa annan ymmärtää, mutta viime jouluna jaoin Facebookissa jo 12:nnen kerran joulukalenterini sisällöt. Ostan joulukalenterini paperiliikkeestä ja koitan löytää sellaisen, joita ei olisi muilla. Lisäksi olisi hyvä, että kalenterissa olisi kiillettä ja kuva olisi täydentyvä. Tänä vuonna kävi niin, että unohdin joulukalenterini mökille viikkoa ennen joulua. Sattumalta lapseni koulukaverin äiti oli jo toisen luukun kohdalla lähettänyt minulle viestiä, että hänellä on sama joulukalenteri. Lähetin tälle äidille avunpyynnön ja joka aamu hän otti luukusta kuvan, josta sitten tein postauksen. Kuulemma hän ei olisi ikinä uskonut, että joutuisi tällaista tekemään.  

3. Facebookin muut hyvät puolet? 

Enimmäkseen käytän Facebookia fiilistelyyn ja tiedonhakuun eri ryhmien avulla. Kuulun sellaisiin ryhmiin kuin Vinyylinvinguttajat, Vintagehifi ja Vanhat radiot, vaikken edes harrasta vanhoja radioita, mutta arvostan ihmisiä, jotka sitä tekevät.  

Suomalaisen Kirjakaupan myyjä Klavdia Kurvinen kertoo elämästään, matkoistaan ja lukemistaan kirjoista Instagramissa @kasatik.ru-tilillä ja Youtubessa Travelling bookworm -tilillä. Kimmoke somettamiseen lähti kuitenkin opiskeluaikojen blogista. 

1. Miksi sometat ja milloin aloitit sen? 

Opiskellessani yliopistossa venäjän kieltä ja kirjallisuutta halusin kertoa nykyaikaisesta venäjänkielisestä kirjallisuudesta ja perustin sitä varten blogin. Myöhemmin aloitin Instagram-tilin, koska haluisin jakaa ajatuksia ja vaikutelmia lukemistani kirjoista sekä hienoja kuvia niistä. Pikkuhiljaa aloitin jakamaan kuvia myös matkoistani ja muista harrastuksista. Innostuin samalla matkavideoiden tekemisestä, jotka julkaisen silloin tällöin Youtubessa. Some on paikka, jossa voin olla luova ja tutustuja uusiin ihmisiin, jotka ovat innostuneista samoista asioista. 

2. Hienoin asia, jonka olet somella saavuttanut? 

Olen tavannut niin paljon ihania ihmisiä ympäri maailmaa, joiden kanssa olen muun muassa vaihtanut postikortteja. Sain myös mahdollisuuksia haastatella kirjailijoita, osallistua tapahtumiin ja julkaista kirja-arvioita kirjallisuuslehdissä. 

3. Entä sometuksen varjopuolet? 

Some vie paljon aikaa. Välillä se uuvuttaa ja turhauttaa ja siitä on joskus hyvää pitää taukoja. Tasapainon säilyttämiseksi on tärkeätä julkaista vain sellaista sisältöä ja sellaisessa tahdissa kuin itse pidät sopivana eikä yrittää vastata yleisön odotuksia.  

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Klava К. (@kasatik.ru) jakama julkaisu

Suomalaisen Kirjakaupan markkinointitrainee Jenni Lindvall pitää @lukuvika-nimistä kirjallisuuspodcastia, –Instagramia ja –blogia ystävänsä Essi Rötkösen kanssa. Podcast sai alkunsa jo vuonna 2017, kun Suomen kirjapodcast-maailma oli vielä alkutekijöissään. ”Sometamme ennen kaikkea siksi, että haluamme keskustella maailman tärkeimmästä asiasta – eli hyvästä kirjallisuudesta!” 

1. Keitä haluat tavoitella kanavallasi?  

Muita kirjanystäviä, jotka haluavat intoilla yhdessä hyvästä kirjallisuudesta. 

2. Mitä vinkkejä haluaisit antaa kollegoille kirjoista somettamiseen?  

Henkilökunnastamme löytyy todella paljon hurjan osaavia ja innostuneita tyyppejä. Vinkkini on, että jos jokin asia kiinnostaa, perusta tili ja aloita somettaminen! Ei tarvitse olla heti parhaimmat välineet ja silotelluin konsepti mielessä. Tekemällä oppii ja tärkeintä on, että aloittaa. 

3. Mitä ovat sometuksen varjopuolet? 

Somessa on helppo luoda siloteltu kuva omasta elämästä ja esimerkiksi #kirjagram-yhteisössä on keskusteltu viime aikoina paljon ulkopuolisuuden tunteista ja somen aiheuttamista paineista. Tärkeintä olisi tehdä rohkeasti omaa juttuaan ja muistaa, että some on lopulta vain pieni, tarkoin valikoitu siivu elämää, jonka muille näytämme. Somea kannattaakin tehdä omien voimavarojen ja jaksamisen ehdoilla – ilolla, ei pakolla! Suosittelen lämpimästi myös ajoittaisia somepaastoja – myös (ja etenkin) somen ulkopuolella on elämää!