Epävarmuudessa lepäämisen taito

Kun korona-aalto rantautui maaliskuussa Suomeen, Kari Kaarento koki tarvetta toimia. Työ- ja organisaatiopsykologin lisäksi ryhmäpsykoterapeuttina toimiva Kaarento varmisti kollegoidensa kanssa, että ryhmäterapia sai jatkua etäyhteyksien avulla koronarajoituksista huolimatta.

– Ammatti-identiteettiin sitoutuminen ja päätös toimia toivat kriisin keskellä rauhaa. Koin tärkeäksi, että ihmiset saisivat apua koronakriisin keskellä, Kaarento kertoo.

Epävarmuuden keskellä aktiivinen toiminta tuo monelle elämään järjestystä ja tunteen siitä, että tilanne on hallinnassa. Vastapainona Kaarento kuitenkin muistuttaa, ettei kaikkea tarvitse hallita.

– Niin sanottu epävarmuudessa lepääminen on harjoiteltavissa oleva taito, jonka kulmakivenä on kyky levätä omissa tunteissa ilman tarvetta jatkuvaan kontrolliin. Tunteet tulevat ja menevät, eikä ihminen ole yhtä kuin tunteensa. Kontrollin sijaan voi pohtia, mikä on tunteen merkitys ja kenen kanssa sen voisi jakaa.

Ytimenä yhteys ihmisiin

Pitkään kestänyt etätyö on vähentänyt ihmisten päivittäisiä kohtaamisia. Yhteys muihin ja kokemus yhteisöllisyydestä ovat työpaikalla kuitenkin jaksamisen kannalta tärkeitä. Kun ihmiset eivät voi tavata toisiaan kasvotusten kokouksissa ja lounastauoilla, on keksittävä muita keinoja.

– Monille tuttujen virtuaalikahvien lisäksi voi esimerkiksi harkita kokousten pitämistä ulkona, jolloin turvavälit säilyisivät mutta ihmiset voisivat nähdä toisiaan, Kaarento ehdottaa.

Esimiestyöllä suuri vaikutus

Myös hyvällä esimiestyöllä on suuri vaikutus työntekijöiden jaksamiseen.

– Kriisitilanteessa hyvä johtaja on läsnä ja käytettävissä, kuuntelee ja kysyy työntekijöiden vointia, Kaarento painottaa.

Kriisitilanteessa hyvä johtaja on läsnä ja käytettävissä, kuuntelee ja kysyy työntekijöiden vointia.

Kahdenkeskisten keskustelujen lisäksi esimies voi seurata työntekijöiden jaksamista esimerkiksi etäpalaverien yhteydessä. On olemassa hyviä kyselytyökaluja ja puhelinsovelluksia, joiden avulla esimies voi pyytää osallistujia vaikkapa kuvailemaan sen hetkistä mielialaansa. Anonyymit vastaukset kartoittavat nopeasti työntekijöiden tunnemaailman, johon esimies voi tarvittaessa reagoida.

Omin avuin ei tarvitse pärjätä

Aina työyhteisön tuki ei välttämättä riitä. Kaarento rohkaiseekin käyttämään myös työterveyden palveluja apuna, jos oma hyvinvointi huolettaa.

– Kyse on epätavallisesta tilanteesta, jolloin mielestäni kaikenlaiset reaktiot ovat normaaleja, jos ne ovat kestoltaan ohimeneviä. Jos kuitenkin esimerkiksi väsymys, keskittymiskyvyttömyys, itkuherkkyys tai sydämen tykyttely on jatkuvaa, kannattaa ottaa matalalla kynnyksellä yhteys työterveyteen. Usein jo pelkkä keskustelu helpottaa.

Sopeutuminen uuteen normaaliin

Vaikka etätyösuositus on vielä voimassa, on hallittua paluuta työpaikoille alettu jo suunnitella. Moni odottaa takaisin normaaliin arkeen pääsyä, mutta toimistoille palaaminen voi tuntua myös ahdistavalta tai pelottavalta.

Moni odottaa takaisin normaaliin arkeen pääsyä, mutta toimistoille palaaminen voi tuntua myös ahdistavalta tai pelottavalta.

– Täytyy huomioida, ettemme palaa enää entisenlaiseen arkeen, vaan totuttelemme uuteen normaaliin. On tärkeää uskaltaa sanoa ääneen, millaiset asiat työhön palaamisessa ja uudessa arjessa mietityttävät, Kaarento toteaa.

Kaarennon mielestä työhön palaamisessa on tärkeää, että työntekijät saavat tarpeeksi tietoa turvallisuus- ja hygieniakäytänteistä. Jännittäviä tilanteita, kuten vaikkapa julkisilla taitettavaa työmatkaa, voi myös käydä mielessään läpi etukäteen. Tieto oikeista toimintamalleista vähentää pelkoa ja epävarmuutta.

Pitkän kevään ja etätyöputken jälkeen Kaarento painottaa armollisuutta.

– Itseään kohtaan saa olla myötätuntoinen. Ajattele, mistä kaikesta olet jo kevään aikana selviytynyt.